Meillä ei ole varaa menettää urheiluseurojamme | Blogipostaus

14.1.2021

12.3.2020. Aamupäivä alkaa synkissä tunnelmissa. Lähes jokainen puhelu koskee koronaviruksen vaikutusta TPS jalkapallon toimintaan. Olemme kuukausia suunnitelleet ja rakentaneet erilaisia tapahtumia keväälle 2020. Nyt jokainen näistä on peruuntunut muutaman päivän sisällä. Iltapäivällä maamme hallitus linjaa, että yli 500 hengen yleisötilaisuudet kielletään toukokuun loppuun saakka. Haukon hetken henkeä ja ymmärrän, että alkava futiskausi on juuri muuttunut kaikkien aikojen kaudesta kaikkien aikojen katastrofiksi. Tuleen ei kuitenkaan auta jäädä makaamaan ja jo seuraavina päivinä ideoimme uusia tapoja pitää 98-vuotias seurainstituutio hengissä myös seuraavan vuosisadan. Näin myös tulee tapahtumaan, mutta apuun tarvitaan mustavalkoista yhteisöämme. Jälleen kerran.

Koronaepidemia on tehnyt urheiluseurojen arjesta ennennäkemättömän haastavaa, sillä maassamme ei ole montaakaan seuraa, joilla olisi merkittävää taloudellista puskuria auttamaan näin ennakoimattomien kriisien yli. Ennemminkin tavoite on erityisesti junioriseuroissa ollut se, että kaikki sisään tuleva raha on pyritty käyttämään siihen, ettei harrastamisen hinta karkaisi taivaisiin.

Nyt seurat tarvitsevat niin yhteisöjään kuin julkista sektoriakin mukaan talkoisiin. Yhteisöt ovatkin pääosin vastanneet huutoon. Julkisen sektorin panos taas on nostanut myös soraääniä. Niin tai näin, ilman merkittävää lisätukea kaikki urheiluseurat eivät tästä kriisistä selviä. Ja jokainen kriisiin kaatuva seura taas tulee todella kalliiksi huomisen yhteiskunnalle. Miten niin? Noh…

Ensinnäkin urheiluseurojen kansanterveydellinen vaikutus on massiivinen. Vuonna 2020 julkaistu UEFA SROI-mittaus arvioi suomalaisen jalkapallon harrastamisen taloushyödyksi yhteiskunnallemme huikeat 1,25 miljardia euroa. Jalkapallon harrastajia on Suomessa arvioitu olevan reilut 500 000. Näistä noin 136 000 on rekisteröityjä jalkapalloilijoita eli he pelaavat Palloliiton alaisissa sarjoissa. Ja nyt puhutaan siis vain yhdestä urheilulajista laajassa lajikentässämme.

Toisekseen urheiluseurat luovat sekä työpaikkoja että mahdollistavat merkittäviä tulovirtoja paikallisille yrityksille. Jo pelkästään ammattivalmentajia on Suomessa noin tuhat. Suomessa järjestetään myös vuosittain käsittämättömän määrä erilaisia urheilukisoja ja -turnauksia. Lähes jokainen näistä tapahtumista tuo alueelle tulovirtaa mm. osallistumismaksuina sekä hotelli- ja ravintolatoimintojen tuottoina. Esimerkiksi Suomen suurimman juniorijalkapalloturnauksen, Helsinki Cupin, yhteydessä on arvioitu kulutettavan noin 13-15 miljoonan euron edestä erilaisia tuotteita ja palveluita. Voidaankin huoletta väittää, että urheiluseurat mahdollistavat paikallisille yrityksille taloudellisesti merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Jos seurojen määrä putoaa, myös tapahtumien määrä putoaa. Samalla vähenee urheilun mukanaan tuoma turismi sekä seurojen kotipaikkakunnilleen tuoma lisäarvo kuntamarkkinoinnin näkökulmasta.

Kolmanneksi tutkimukset ovat osoittaneet urheilun harrastamisen kehittävän runsaasti elämäntaitoja, jotka ovat siirrettävissä myös muille elämänalueille kuten työelämään tai opintoihin. Käytännössä näitä ovat mm. paineensietokyky, tavoitteellisuus, kehittyneempi itsesäätely ja sosiaaliset taidot. Mikäli seurojen määrä laskisi merkittävästi, olisi meillä vähemmän tahoja, jotka mahdollistaisivat tällaisten elämäntaitojen opettelun lapsillemme. Vieläpä suhteellisen turvallisessa ympäristössä.

Neljänneksi on syytä ymmärtää se, että huippu-urheilu luo paljon sisältöä ja merkitystä arkipäivään. Olympiakomitean tutkimusten mukaan 70 % suomalaisista kokee saavansa hyvää mieltä huippu-urheilun seuraamisesta. Tällä on arvonsa. Esimerkiksi useampi FC TPS:n kannattaja on julkisesti kiittänyt seuraa siitä, että TPS-yhteisö on auttanut heitä kamppailussa mielenterveysongelmien kanssa. Tämä on urheiluseuroille tyypillistä, sillä kaupungistumiskehitys on johtanut siihen, että yhteiskuntamme perhekeskeisyys on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Poliittisten liikkeiden ja uskonnon menettäessä suosiotaan tarjoavat urheiluseurat kansalaisille yhteisöllisyyden tunteita. Ihmisillä, kun on edelleen sisäsyntyinen tarve kuulua johonkin yhteisöön. Heijastumia tästä näemme jokaisen urheilutapahtuman yhteydessä. Ihmiset tunnustavat seurasymboleita ja osoittavat näin kuuluvansa tiettyyn heimoon. Mikäli seuroja olisi vähemmän, myös yhteisöllisyyttä olisi vähemmän. Seuraukset tästäkin olisivat epäilemättä surulliset.

Yhteenvetona todettakoon, että meillä on valtava määrä syitä pyrkiä pitämään urheiluseuramme hengissä yli koronakriisin. Jos suinkin kykenet, niin kanna oma kortesi paikallisen seurasi tukirahastoon tai kausikorttikampanjaan. Tämä on investointi yhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Arto Kuuluvainen
Kirjoittaja on FC TPS:n liiketoiminnan kehitysjohtaja, kauppatieteiden tohtori ja tietokirjailija.

Lähteet:

https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/jalkapallon-hyoty-suomen-yhteiskunnalle-125-miljardia-euroa-vuodessa-nain-se
https://www.olympiakomitea.fi/huippu-urheilu/huippu-urheilun-yhteiskunnallinen-perustelu/