Dropin-liike ehkäisee syrjäytymistä ja vähentää yksinäisyyttä 

Liikunnan drop out -ilmiö eli liikuntaharrastuksen lopettaminen murrosiässä on Suomessa poikkeuksellisen yleistä kansainvälisesti verrattuna. Urheiluseurojen yleisimmät keinot vaikuttaa liikunnasta luopumiseen ovat opetus- ja kulttuuriministeriön saamien seuratukihakemusten mukaan matalan kynnyksen harrastetoiminnan kehittäminen ja nuoren kiinnittäminen osaksi seuratoimintaa uudella tavalla, esimerkiksi valmentajan, ohjaajan tai tuomarin tehtäviin.

Dropin-liikkeen syntymiseen on liittynyt halu kampittaa drop out -ilmiötä, jossa tavoitteellinen liikunnan harrastaminen lopetetaan kokonaan. Haluamme ohjata jo lopettaneet nuoret harrastajat nopeasti saman tai uuden liikkumisen pariin, uudella motivaatiolla. Yhtenä keinona on reaktivointi-kyselytyökalu, jonka avulla lopettamisen perin pohjimmaiset syyt saadaan esille ja voidaan puuttua niiden korjaamiseen.

Dropin-liikkeen synnyn taustalla on liikunnan kanssa toimivien saman henkisten ihmisten yhtenäiset huomiot siitä, että yhdessä liikkuminen liikkumisen olevan parasta kansansairauksia ennalta ehkäisevää toimintaa. Samalla on huomattu, että yhdistystoiminta on ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa koordinoida, ohjata ja liikuttaa ihmisiä.  

Dropin-liikkeen toimintamalli perustuu kuntaan perustettavaan poikkihallinnolliseen työryhmään, joka hyödyntää reaktivointi- kyselyn tuloksia ja mahdollistaa uuden harrastamisen aloittamisen nopeasti. Työryhmään koostuu kunnan liikuntatoimen, sosiaali- ja terveystoimen sekä liikuntaseurojen toimijoista.

Dropin-liikkeen tarkoituksena on lisätä ihmisten sosiaalisia kohtaamisia urheiluseuroissa fyysisten ja psyykkisten terveysvaikutusten aikaansaamiseksi ja parantamiseksi. Dropin-liike painottaa proaktiivisia toimia, joissa olennaisinta on julkisen sektorin ja urheiluseurojen yhteistyö paikallistasolla.

Dropin-liikkeen tarkoituksena on myös nujertaa kiusaamista. Urheiluseuroissa kiusaaminen on vähäistä, mutta sitä on tunnistettu myös seuroissa. Kiusaamisen nujertamisessa mallina on erilaisuuden hyväksyminen, johon työkaluna sovellamme Mary Juuselan Ruotsissa kehittämää ”Lika ulika” -metodia.